Wednesday, February 21, 2007

Eduskuntavaaleissa ei toteudu tasapuolisuus ja yhdenvertaisuus. On turha puhua demokraattisista vaaleista kun toiset saavat ilmaista mainosta (?)

Irwin Goodmanin laulu "Häirikkö" http://www.youtube.com/watch?v=KHLMtRaXJa0&mode=related&search=
kertoo yksittäistapauksesta, alkoholistitsuhnasta. Eiköhän sitä liene helpompi kestää kuin perättömillä rikosilmoituksilla ratsastavia neekekereitä, valehtelevia neekereitä ja rasismilla ratsastajia?

Älkäämme antako kansaamme kusettaa erilaisilla vaatimuksilla neekeri-sanan suhteen. Syökäämme jatkossakin neekerisuukkoja (kts. linkki) ja neekerilakritsia

IKL-Pirkanmaa Seppo Lehto ehdokasnumero 180

IKL-Pirkanmaa
Olli Heikkilä ehdokasnumero
179

http://www2.blogger.com/profile/01119450517317008640 kansanedustajanne Pirkanmaa IKL ehdokas Seppo Lehto http://kansanedustajanne.blogspot.com/

Kyseenalaistamme tämän ns. edustuksellisuuden vaalikampanjoinnin kun toiset saavat valtion budjetista vaalirahaa ilmoitteluunsa ja ilmaista mainosta niin ylen kuin sanomakonsernin tv-, netti- ja lehtijulkaisuissa.

On siis aivan turha houria, että ehdokkaita kohdellaan tasaveroisesti, yhdenvertaisesti ja syrjimättä. Suomalaisuusasiaa ja oman kansanetua koskevia asioita syrjitään mielin määrin ja julkisuutta annetaan omaa kansaa mollaaville, sekä oman kansan etuja polkeville kgb- ja stasi-taustaisille sekä rajatonta maahanmuuttoa kannattaville ehdokkaille. Suomessa ei ole vieläkään henkinen "Berliinin muuri" murtunut.

3 comments:

Kansanedustajasi Seppo Lehto suuremman oikeudenmukaisen kokonaisen Suomen asialla alistumatta ryssäläisiin stalinistisiin putinismin ja Brysselin monikulttuurisuusharhaoppien kusetuksille said...

Eduskuntavaalien 2007 netistä löytyi kummallista svenskatalande hästen shit

Naurettavaa pillunpäristelyä suomenruotsalaiselta mahdolliselta tekoblondilta:

Merit Wager
© blogg om samtid&framtid
Tuffa tag i den finska valrörelsen
Val i Finland 2007Ett tiotal webbplatser med rasistiskt och pornografiskt innehåll har dykt upp på en utländsk sajt för bloggar. De politiker och partier de låtsas representera kränks skamlöst. Polisen har precis fått nys om fallet och vet inte än vilken enhet som tar tag i saken. Fram till i går hade ingen polisanmälan gjorts och ingen utredningsledare tillsatts. Det är också ovisst i vilket land servern finns och vem som ansvarar för innehållet, men desto klarare är att en person vid namn Seppo Lehto från Tammerfors figurerar på varje webbplats. Polisen vill inte säga om han är misstänkt, men tillstår att han är en gammal bekant.

"Lehto har förekommit i motsvarande sammanhang tidigare", säger kommissarie Vesa Lilja på Helsingforspolisen.

Lehto ställer upp i riksdagsvalet för partiet Fosterländska folkrörelsen i Finland (IKL) och hans tankar marknadsförs på webben. Han vill återerövra förlorade områden i Karelen, köra ut invandrare och slopa u-landsbiståndet och tvångssvenskan. Lehto är en gammal bekant också bland politikerna. Han är beryktad för att sända propagandistisk e-post i massutskick. Men nu har han också gett Tarja Halonen, Matti Vanhanen (c), Paavo Väyrynen (c), Pertti Paasio (sdp) och många fler "nya" webbsidor. Även centern, samlingspartiet, vänsterförbundet, Åbo hovrätt och Centralkriminalpolisen har fått falska sidor.

Vänsterförbundets partisekreterare Aulis Ruuth har kontaktat polisen.
"Ett parti kan inte stämma någon för ärekränkning, men dessvärre kränks även personer", säger Ruuth och nämner Minna Sirnö, Outi Ojala och Jaakko Laakso från sitt parti.

Andra partier har åtminstone inte än följt vänsterförbundets exempel. Frågan är om de tänker göra det.
"Jag vet inte ännu om vi ska reagera. Det är ett bottenlöst träsk att försöka komma åt någon på internet", säger centerns partisekreterare Jarmo Korhonen.

Kollegan Taru Tujunen (saml) har inte heller bestämt sig:
"Jag förstår Korhonen och håller med honom, men det här är ju chockerande. Man kan ju inte få publicera vad som helst."

Enligt Klas Weckman, jurist på Helsingfors rättshjälpsbyrå, kan ärekränkning polisanmälas eftersom det är ett målsägandebrott. Riksåklagarämbetet kan börja undersöka misstänkta fall av hets mot folkgrupp:
"Om Vanhanen vill kan han polisanmäla webbsidan, men om han anser att det bara gör saken värre kan han låta bli. Den som ligger bakom kanske vill få publicitet".

Seppo Lehto var inte anträffbar för en kommentar i går, men IKL:s ordförande Matti Järviharju vet vad han går för:
"Seppo ställer upp som obunden och kommer aldrig att få medlemskap i IKL. Någon har också gjort en falsk webbsida åt oss. Vi misstänker Seppo, men vi saknar bevis."

Källa:
HBL logo
2007-feb-23 @ 09:32 Finland, finlandssvenskt, finskt Permalink

Valtioneuvosto vaihtoon ja Isänmaan Asialla: Suomi suomalaisille erilaisten maatamme raunioittavien kommarikepulirkpkokkarihorojen sijaan. Kestävää kehitystä profeettanne Lehto Tampereelta johdattaa said...

Jätin Reino-blogiin palautetta Mikko Puumalaista koskien. Näemme julkaiseeko blogissaan vai ei

kts. http://reinoblog.blogspot.com/2007/03/lis-persett-rttipille.html

Moro Reino ja kumppanit

Mikko Puumalainen on näitä jo Leninin hyväuskoisiksi hölmöiksi tarkoittamia oman kansansa kavaltajia ja sortajia.

Ennen niitä sanottiin kommareiksi, nykyään monikulttuurihyysäreiksi.

Seppo Lehto Tampere

"Terveisiä perseestä yhteiskunnan luteet" Irwin Goodmanin laulun sanoin näille kaikille oman maansa ja kansansa tuhoajille

Kiitoksia "Reinolle", Jussi Halla-aholle ja muille kaltaisilleen. Työ jatkuu vaikka minut häkitettäisiin toviksi;)
http://reinoblog.blogspot.com/index.html

Sananvapaudesta oikeudesta ilmaista itseään ja ajatuksiaan ei pidä tinkiä eikä suostua kommaritaustaisten vaatimuksiin sananvapauden rajoittamisesta said...

Neekereistä

Meiltä suomalaisilta vaaditaan yksipuolista ymmärtämistä neekerien ja somalien rikoksiin, sekä anteeksiantoa mitä ei suomalaisille heru

Ymmärtääksemme neekerien sielunelämää niin tutustukaamme matkakertomuksiin Afrikasta esim. Sadun ja seikkailun Kongo:

Kuka oli Saga Roos?
Saga Gester oli 27-vuotias suomalaisneito matkustaessaan vuonna 1933 Kongoon. Hän oli tavannut puoli vuotta aiemmin pitkän ja komean suomalaisen miehen, joka toimi jokilaivan kapteenina Kongossa. Saga matkusti tämän miehen, Klas Roosin, perässä Kongoon, missä heidät vihittiin avioliittoon. Saga eli miehensä jokilaivassa, joka työskenteli Kongo-joella ja sen sivuhaaroilla. Reilun vuoden kuluttua Saga Roosin piti kuitenkin palata Suomeen terveyssyistä. Hän kirjoitti kokemuksistaan kirjan Sadun ja seikkailun Kongo, joka on julkaistu vuona 1950.

Leopoldville - eri kaupat valkoisille ja mustille
Rotuerottelu oli normaalikäytäntö Kongon pääkaupungissa Leopoldvillessä. Valkoisille ja mustille oli esimerkiksi omat kaupat. Kun Saga Roos kävi suuressa tavaratalossa, hänen paikallinen musta oppaansa joutui odottamaan kaupan ulkopuolella. Sagan palattua kaupasta ja kaksikon jatkettua matkaansa he tulevat mustien kaupan luokse. Saga Roos kirjoittaa:

"Musta seuralaiseni, joka siihen saakka on ollut hiirenhiljaa, aukaisee nyt äkkiä suunsa ja virkahtaa neekeriranskallaan: "Katsokaa, ma'am, mitkä kauniit housut!" Olemme näet tulleet mustien kaupan luo ja ei siis ole ihme, että musta neekerinsydänkin alkaa sykkiä kiihkeämmin. Housut, jotka täten ovat saaneet mustiaiseni tunteet liikehtimään, eivät minun mielestäni mitenkään eronneet niistä, jotka hänellä on jalassaan, paitsi että kaupassa olevat ovat tietenkin huomattavasti puhtaammat."

Hieman myöhemmin kaupunkikävelyllään Saga Roos jatkaa kertomustaan mustille tarkoitetuista kaupoista (s. 35):

"Tämän kadun varrella olevat liikeet näyttävät olevan oikein neekerien eldoradoja. Ne ovat täynnä kirjavia lasihelmisäkkejä, pikku peilejä ja halpoja saippuoita sisältäviä laatikoita sekä kirjavia, kukallisia pumpulikangaspakkoja. Pari neekeritärtä tekee parhaillaan tirskuen kauppaa messinkisistä korvarenkaista, jotka on koristettu suurilla vihreillä lasinpaloilla. Heidän vaatetuksensa ei missään suhteessa vastaa sitä kuvaa, minkä olen etukäteen muodostanut itselleni näistä luonnonlapsista. Raffiahamosen sijasta roikkuu jonkinlainen puvuntapainen löysästi heidän vartalonsa verhona, valkoiset pumpulisukat peittävät mustat sääret, ja suuret jalat on tungettu pieniin, valkoisiin, korkein koroin varustettuihin ranskalaisiin kangaskenkiin. Vaikuttaakseen täysiveriseltä eurooppalaiselta toinen on vielä pukeutunut varmuuden vuoksi hellekypärään."

Erilaiset kauneusihanteet
Kongo-joella ja sen sivujoilla matkatessaan Saga Roos kohtasi useita eri heimoja. Hän kuvailee suorasukaisesti eri heimojen tapoja, vaatetusta ja ulkonäköä. Kuten alla olevasta katkelmasta käy ilmi, Saga Roos oli hyvin kriittinen kongolaisten kauneuskäsitystä kohtaan.

"Ryhmä sisämaasta kotoisin olevia neekerinaisia vetää huomion puoleensa. He ovat kauhean näköisiä pitkine, riippuvine rintoineen. Yhdellä ja toisella on säärissä avohaavoja, joissa kiehuu kärpäsiä. Hampaat on hiottu teräviksi neuloiksi, kasvoihin on maalattu valkoisia juovia ja lanteilla on kapea ja likainen lannevaate. Tappurainen tukka on värjätty punaiseksi. Tämän väriaineen he saavat hierontamalla erästä puulajia ja näin saatuun jauhoon he sitten sekoittavat vettä."

"Jos edes luonto olisi lahjoittanut heille kauniin vartalon, olisi ymmärtänyt paremmin tuon täydellisen alastomuuden. Mutta heidän vartalonsa olivat päin vastoin kömpelöt ja suhteettomat pullistuneine vatsoineen ja pitkine riippurintoineen. Tällaiset riippurinnat ovat muuten suurinta muotia Kongon neekerinaisten kesken. Jo ollessaan aivan nuoria tyttöjä he sitovat rintansa liaanilla, nin että rinnat puristuvat alas, ja ajanoloon liaani siirretään yhä alemmas, kunnes rinnat ovat litteätä, riippuvat ja venyneet."

Vesijohtolaitos

Leopoldvillessä Saga Roos kohtasi pakkotyössä olleita vankeja. Näin hän kertoo tästä tapaamisestaan.

"Tähän päättyivät mietteeni, sillä ulkopuolelta kuului hirvittävää rätinää ja kolinaa. Ovi aukesi, ja sydämeni kutistui kokoon, sillä sisään ryöpsähti iso joukko mustiaisia, siivottomia ja pelottavia tyyppejä alusta loppuun. Jokaisella heistä oli kaulassaan paksu rautarengas. Suuret riippulukot ja riimut sitoivat heidät kaulasta toisiinsa, niin että minne ikinä ensimmäinen menikin, toisten oli pakko seurata häntä. Ilmeettömin kasvoin, katsomatta oikealle tai vasemmalle, he näyttivät tulevan suoraan päälleni. Olivatkohan he hulluja? Seisoin paikoilleni jähmettyneenä, sillä pako oli mahdotonta, eikä kirkuminen luultavasti olisi auttanut vähääkään, sillä eihän läheisyydessä ollut naapureita. Odotin. He olivat jo aivan lähelläni huomatessani heidän matkansa päämääränä olevan kylpyhuoneen oven, jonka eteen he pysähtyivät. Ensimmäinen mies avas oven, nosti vesikannun päänsä päälle, minkä jälkeen hän kääntyi, jolloin myös koko rivi kääntyi vaivalloisesti. Ja sitten he hävisivät yhtä tylsinä ja välinpitämättöminä kuin olivat tulleetkin. Hiivin ikkunaan. Karavaani oli juuri häipymässä tietä alas. Viimeisenä kulki rivissä khakipukuinen poliisi kivääriin kierretty pistin paljaana. Jopa keksin - luonani oli ilmeisesti vieraillut kaupungin "vesijohtolaitos" - vankeja."

Neekerin sielunelämää

Saga Roos ei tyytynyt pelkästään kuvailemaan näkemäänsä. Hän myös kertoi hyvin värikkäästi ja suorasukaisesi suomalaisille lukijoilleen millaisia hänen kohtaamansa mustaihoiset hänen mielestään olivat.

"Neekerien sielunelämä on eräs maailman monista ratkaisemattomista arvoituksista. Olen kuullut kerrottavan, etteivät edes heidän keskuudessaan vuosikymmeniä viettäneet lähetyssaarnaajat voi täydellisesti ymmärtää heidän ajatuksenjuoksuaan. He ovat täysiä lapsia, mutta samalla kuitenkin realisteja. Siksipä heitä onkin kohdeltava ankarasti, mutta oikeudenmukaisesti. Valkoisiin herroihinsa he suhtautuvat kuin korkeisiin jumalolentoihin, ja jotta saisi heidän kunnioituksensa säilymään, on aina, kaikkein vaarallisimmissakin tilanteissa, kyettävä se hallitsemaan. Neekerille ei saa milloinkaan nauraa, vaikka hänen edesottamuksensa olisivat miten hassunkurisia tahansa, sillä silloin hän tuntee itseään syvästi loukatun. Haukkumiset, niin, vieläpä korvapuustitkin he pitävät täysin luonnollisena silloin, kun omasta mielestään katsovat ansainneensa rangaistuksen. Mutta heidän on hyvin vaikea unohtaa epäoikeudenmukaisuutta, ja koska neekerit ovat erikoistuneet myrkkyihin, joita heidän onkin helppo sekoittaa ruokaan, tekee varsin viisaasti, jos hillitsee itsensä."

Taikausko

Saga Roos kiinnitti jonkin verran huomiota myös kongolaisten uskomuksiin. Tässä katkelmassa hän kuvaa heidän taikauskoaan.

"Taikausko kukoistaa täällä täydessä rehevyydessään - tai ehkäpä tämä taikausko on syvempää viisautta. Sitä en ainakaan minä osaa sanoa. Jokaisella eläimellä, jokaisella puulla ja kukalla on oma henkiolentonsa, joko hyvä tai paha. Pahat henget pitävät huolen siitä, ettei kukaan pääse pois tästä maanpäällisestä paratiisista luonnollisella tavalla. Joskus ne tulevat krokotiilin, leopardin tai jättiläiskäärmeen muodossa, ja jos joku kuolee ankariin vatsanpuruihin, se ei suinkaan merkitse sitä, että uhri olisi syönyt mädännyttä virtahevonlihaa, vaan paha henki on sotkenut ruokaan "kisiä" (jotakin taika-ainetta). Joskus heidän taikauskonsa esiintyy todella hassunkurisena. Kaksi ristiin lentänyttä oljenkortta oven edessä tai kuollut hämähäkki "kalabasissa" tekee neekeriraukan puolikuolleeksi pelosta. Hän juoksee suorinta tietä poppamiehen luo, jolla aina on viljalti neuvoja, amuletteja ja vastamyrkkyjä tällaisiin tilanteisiin - riippuen kunkin asiakkaan varallisuudesta. Siitä, että poppamies ansaitsee hyvin, ovat todistuksena neekerien lukemattomat amuletit. Leopardin ja krokotiilin hampaat, löyhkäävät villisian hännät, elefantin jouhista valmistetut rannerenkaat ja pienet apinankallot, joita kannetaan sekä mahdollisissa että mahdottomissa paikoissa, suojelevat heitä pahojen henkien raivoa vastaan."

Sademetsän villit asukkaat
Saga Roos kohtasi matkoillaan hyvin erilaisissa olosuhteissa eläneitä ihmisiä. Valtaosa Kongo-joen varrella asuneista alkuperäisheimoista oli omaksunut jo eurooppalaisia tapoja, mutta vielä oli sellaisiakin, jotka pitivät tiukasti kiinni omista perinteistään ja tavoistaan.

"Pian koko villi lauma oli laivamme vieressä ja kanootti pyöräytettiin ympäri. Olin jo mielestäni nähnyt tällä matkalla yhtä ja toista. Mutta näitä neekereitä katsellessani minua puistatti. Siinä oli karkeatekoisia, lihaksikkaita miehiä, joilla oli pehmeäksi hakattu kaarnakaistale lanteillaan. Tukka oli tungettu mustaan raffiapussiin, joten näytti siltä, kuin heillä olisi ollut lieritön huopahattu päässä. Pitkä neula, josta riippui otsalle näkinkengällä koristettu tupsu, oli pistetty siihen koristukseksi. Se antoi heille merkillisen demonisen näön. Heillä oli runsaasti aseita ja koko heidän olemuksensa vaikutti ihmissyöjämäiseltä. Heidän puhumansa kieli oli meille täysin tuntematonta, mutta muudan miehistämme arveli ymmärtävänsä, mitä he tahtoivat. He tahtoivat tietää, mitä tekemistä meillä oli heidän joellaan."

Tatuoiminen

"Toiset taas huvittelevat tatuoimalla jo ennestäänkin kamalan näköisiä kasvojaan. Tatuoiminen tapahtuu seuraavalla tavalla: lasinpalalla leikellään kasvoihin haavoja, joihin sitten hierotaan savea ja likaa. Ennen kuin haava vielä on ehtinyt arpeutua, uudistetaan toimitus, kunnes saadaan toivotun korkuinen kohouma. Toiset taas pistävät terävän bambuneulan ihoon, ja neulaa käännellään ja väännellään siinä sitten joka päivä, niin että nahka ikään kuin keriytyy koholle sitä mukaa kuin se venyy ja kasvaa. Jonkin ajan kuluttua puikko vedetään ulos ja jäljellä on inhottava, keinotekoinen paise."

Puolisivistys

Palatessaan Leopoldvilleen Kongo-joella sen sivu-uomilla viettämänsä matkan jälkeen Saga Roos oli mielestään jo kokenut Kongon-kävijä. Maata kiertäneen ja paljon kokeneen matkustajan itsevarmuudella hän kirjoitti Kongon pääkaupungissa omista tuntemuksistaan.

"Kiinnottomasti katselen nyt näitä puolisivistyneitä neekereitä. He ovat olleet aivan liian paljon tekemisissä valkoihoisten kanssa. Rotuleima on kadonnut, ja sen mukana myös ylpeys ja riippumattomuus. Halveksuen puhuvat nämä neekerit typeristä "pensasneekereistä", joilla ei ole sateenvarjoa eikä ompelukonetta. Minä puolestani ajattelen huolestuneena aikaa, jolloin tämäntapainen sivistys tunkeutuu niiden harvojen luonnonlasten keskuuteen, mitä Kongossa vielä on jäljellä."